tiistai 21. toukokuuta 2013

Rikollisen hyvä raparperipiirakka


Äitienpäivää edeltävänä lauantai-iltana, hämärän jo laskeutuessa, salamyhkäinen hahmo kiipesi varovasti aidan yli ja hiipi hiljaa naapuripihaan. Varoen päästämästä ääntäkään, tuo hiippailija kumartui raparperipuskan juureen, valikoi terhakoimmat varret ja ryhtyi kiskomaan. Kerättyään melko kasan, varas nosti varret kainaloonsa ja hävisi yöhön saalis mukanaan.


Tunnustan. Tuo varas olin minä. Rikostutkinnassa motiivikseni voidaan todeta raparperikateus - aidan takana kaikki on nimittäin suurempaa. Tuomiota langetettaessa voin ehkä vedota siihen lieventävään asianhaaraan, että asunnossa, jonka pihassa anastuksen kohteeksi joutunut raparperi kasvaa, ei tapahtumahetkellä asunut ketään. Jos tämä ei auta, joudun anomaan presidentiltä armahdusta tai ainakin pyydän viimeiseksi ateriakseni juuri tätä raparperipiirakkaa.


Kevään ensimmäisessä raparperipiirakassa on nimittäin sitä jotakin. Jotakin sellaista, joka voi jopa horjauttaa ihmisen kaidalta tieltä. Rikoksen viimeistelyssä turvauduin luottoreseptiin, joka on moneen otteeseen eri täytteillä testattu ja aina yhtä meheväksi todettu.

Raparperipiiras luottopohjalla

2,5dl vehnäjauhoja
1dl sokeria
2dl piimää, kermaviiliä, jugurttia, rahkaa ym. ym.
1tl vaniljasokeria
1,5tl leivinjauhetta
1dl öljyä (rypsi- tai oliiviöljy sopivat)
1 kananmuna

Pinnalle: raparperipaloja tai esimerkiksi omenalohkoja, sokeria sekä halutessasi esim. kanelia

Sekoita kuivat aineet. Lisää öljy, kananmuna ja piimä (tai muu sellainen) ja sekoita tasaiseksi.
Kaada seos voideltuun piirakkavuokaan ja asettele taikinan pinnalla valitsemasi täyte. Sokeri (ja kaneli) ripotellaan valitun täytteen päälle.
Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Tämän piirakan taikinaan lisäsin tällä kertaa kardemummaa ja sopi kuulkaa raparperin kanssa oikein hyvin. Pinnalle ripottelin tavallisen sijasta fariinisokeria.


Ps. Alunperin olen saanut innoituksen tähän reseptiin täältä.

Muodonmuutoksia

Ensin oli tällainen pieni ja vaatimaton...

... mutta millainen kaunotar siitä muutamassa päivässä kasvoikaan!

Tätä nysää taas alkuun tuskin huomasikaan...

 ...mutta nyt paikalla on kokonainen kukkasmetsä!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Nostalgiatrippi

Olin tänään Turun Kuralan kylämäessä. Siellä oli mummolatunnelmaa...

ja maalaismaisemia, niin kuin yleensäkin.

Tänään tarjolla oli kuitenkin myös vanhoja autoja...

...tyylikkäitä asuja...

...ja vauhdikasta tanssia.

Kuralan kylämäen Vintage-tapahtuma vielä huomenna sunnuntaina 19.5.2013.
Vapaa pääsy ja paljon kiinnostavaa ohjelmaa.
Suosittelen lämpimästi.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Valkovuokot



Viime sunnuntaina minäkin suuntasin kulkuni kohti lähimetsää ja koiran nuuhkiessa aurinkoisen aamun tuoksuja keräsin äidille pienen kimpun valkeita kukkasia, niin kuin täällä etelässä on tapana. Oma äitini on niin monen sadan kilometrin päässä, etteivät kukkaset häntä konkreettisesti saavuttaneet, mutta onneksi on sähköposti kuville ja puhelin kuulumisille.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Chevron lace cardigan


Tämä hehkuvan oranssi virkattu jakku valmistui ennen vappua anopille. Väri sattui kyllä tällä kertaa täsmälleen kohdalleen, ihan on käyttäjänsä näköinen.



Ohje jakkuun on Ravelrystä ilmaiseksi ladattavissa, englanninkielellä. Löytyy nimellä Chevron Lace Cardigan. Melko simppeli malli, pätevä ohje ja helposti muokattavissa omaan makuun. Lankana käytin Svarta Fåretin Ulrikaa ja kuutosen koukulla mentiin. Kiva pinta tuli taas pelkillä pylväillä ja ketjusilmukoilla - onnistuu siis kokemattomammaltakin!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Tapettiaarteita


Tässä taannoin olin museologian kurssin puitteissa opiskelemassa rakennusperinnön dokumentointia. Valokuvaamisesta kun muutenkin tykkään, nautin erityisesti kuvadokumentointiosuudesta: annetaan kamera käteen, osoitetaan mahtava yksityiskohtia pullisteleva kohde ja käsketään räpsiä! Sehän on taivas!



Harjoituskohteena meillä oli vanha huvilarakennus, joka dokumentoitiin huone huoneelta. Jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, etten hoksannut nappailla kuvia myös muista, kuin omalle ryhmälleni osoitetuista tiloista. Ei sillä, muistikortille karttui silti melkoinen määrä otoksia.



Nyt kortilta pitäisi sitten valita viisi parasta kuvaa arkistoitavaksi. Siis VIISI. Onneksi omassa arkistossani ei kappalemäärälle ole ylärajaa...