Allekirjoittanut juhlistaa syntymäänsä vuosittain näin syksyllä ja se jos mikä, on loistava syy syödä. Etenkin herkkuja. Tänä vuonna aioin kiskoa vaivannäköni tulokset naamaani ihan keskenäni, korkeintaan suoden pienet maistijaiset Supermiehelle. Siksi listalla oli suklaata. Minttusuklaata. Jaan kakkuni teidän kanssanne näin virtuaalisesti yksistään siitä syystä, että
viimevuotista luomustani käsittelevä kirjoitus on yhä edelleen blogihistoriani suosituin postaus.
Piti siis olla hyvää ja syntistä, kun se kerrankin oli sallittua. Hakukoneen avustuksella päädyin
tänne, mistä löytyikin täsmälleen kriteerejäni vastaava leivonnainen. Pitäydyin ohjeessa muutoin, paitsi että minun 200g hyvälaatuista tummaa suklaatani koostui jotakuinkin puoliksi mintulla maustetusta tummasta suklaasta. Vaikka saattoi sitä livahtaa vähän enemmänkin...
Lisukkeeksi olisi tietysti sopinut esimerkiksi ihan vanilijajäätelö tai joku marjasoossi. Mutta kun synnin tielle oltiin kerran lähdetty, niin päädyin johonkin vähän hurjempaan. Vatkasin kerman oikein paksuksi ja lurautin sekaan mojovan tujauksen Amarula kermalikööriä, jota sattui kaapista löytymään (Tämä täti sattuu olemaan heikkona kermalikööreihin...). Ja voi taivas, nämä kaksi täydensivät toisiaan loistavasti! Varsinainen match made in heaven.
