Enkelikuoro

Ehkä määrärahat ovat tiukalla, kun tänä vuonna kuorossa laulaa vain kolme enkeliä.


Näistä tuli kädettömiä enkeleitä, kun en oikein tiennyt miten tai mihin olisin niille kourat laittanut. Mutta kuorossa kaiketi riittää, että saa suunsa auki!

Pipareita

Viime jouluna siskolta lahjaksi saamani muotit pääsivät tässä päivänä eräänä toden teolla käyttöön. Sitä ennen pärjäsin yhdellä ainoalla itse ostamallani enkelimuotilla. Noita ihan pieniä en kuitenkaan kovin montaa jaksanut painella...
Suunnittelin seuraavana päivänä ennen iltavuoroa myös koristelevani jonkun kakkusen, mutta Supermies oli mussuttanut melkein kaikken tomusokerin. Sillä on tapana tehdä siitä ja vedestä "kuorrutusta" lasiin ja lappoa sitä pipareiden päälle syödessään. Totuttuun tapaan osa taikinasta jäi myös jääkaappiin siltään, toisenlaista makeannälkää odottelemaan.


Talon väkerrykseen ei ainakaan tällä kertaa inspiraatio riittänyt, mutta toisaalta puolet taikinasta joutuikin pakkaseen, joten eihän sitä koskaan tiedä... Viime vuonna tein (silloin) uuden pohjoisen asuinpaikan innoittamana piparikodan, josta en kyllä viitsi kuvaa julkisuuteen esitellä... Samoihin aikoihin "kehittelemäni" (joo vaatikin pitkällistä aivotyöskentelyä...) suklaapiparit puolestaan syntyvät yksinkertaisesti pyörittelemällä ja painelemalla. Ne paitsi maistuvat tavallista piparkakkua paremmalle, myös pitävät hammaspeikkojen laumat voimissaan.

Laitan sitten aikaansaannoksista kuvaa, kunhan tässä niihin koristelupuuhiin ehtii. Ja ennenkaikkea on kotona kamera valmistilassa yhtä aikaa vähäisen päivänvalon kanssa...

Punertaa eli Paprikan matka osa 2

Tässäpä päivitystä tilanteeseen makuuhuoneen ikkunalla, tämän paprikan osalta.


Joulumielikö silläkin?

Joulusukka

Meillä on Supermiehen kanssa yhteinen joulusukka. Se toimii sekä joulukalenterina, että joululahjana. Vuoro aamuina toinen laittaa ja toinen saa pienen yllätyksen, jonka ei välttämättä tarvitse olla materiaalinen. Myös esimerkiksi lupaus vessan pesemisestä saattaisi ilahduttaa...
Meillä on eri vuosina ollut erilaisia järjestelyjä toistemme joululahjojen suhteen, milloin on ostettu yllätyksiä isommalla rahalla, milloin vain tarpeellista tai koitettu keksiä mahdollisimman hauskaa minimaalisella summalla. Kaikki kivoja vaihtoehtoja. Tänä vuonna kalenteriin on budjetoitu parikymppiä per nokka ja muita lahjuksia ei hankita.


Tänään oli minun vuoroni kurkistaa sukkaan ja sieltähän löytyi yksi lempisuklaistani, pätkis! Ihana aamunaloitus. Eilen Supermies sai Kindermunan, joka puolestaan on hänen herkkuaan. Makeasti on siis lähtenyt liikkeelle tämä joulunodotus!


Tärkeä tehtävä annettiin punaiselle villasukalle, jonka olen joskus saanut lahjaksi. (Ja tehokkaasti unohtanut keneltä...) Tuunasin sukkaa mm. virkatuilla kukkasilla. Kaikki koristeet ovat irrotettavissa, joten sukka palaa joulun jälkeen takaisin vanhoihin tehtäviinsä, kaapissa odottavan parinsa luo.

Paprikan matka

Viime keväänä tein salaattia. Halusin siihen paprikaa, joten otin ja leikkasin lähimarketista ostetun punaisen yksilön puoliksi. Siemeniä lenteli pitkin lattioita, kuten vauhdikkailla ruuanlaittajilla yleensä ja mietin, että kylläpä paprikassa onkin paljon siemeniä. Siitä se ajatus sitten lähti, kuten sanonta kuuluu.


Matkaa on ollut hyvin mielenkiintoista seurata. Ei auta kuin ihailla näiden sinnikkyyttä, kun ovat yleensä selvinneet minun hoidossani ja kesällä jopa kaksi kolmen viikon jaksoa täysin ilman muuta seuraa kuin toisensa. Huomatkaa opiskelijaratkaisu - säilyketölkki ja hillopurkin kansi.


Tavoitteena oli saada edullista väriä ikkunalaudalle ja nauttia siitä niin kauan kuin riemua riittää, ei mitään suureellista siis. Niinpä olinkin onnesta mykkänä, kun eräänä aamuna huomasin, että yksi pienistä nupunmykeröistä oli todella auennut kukaksi. Satoon en vielä tässäkään vaiheessa uskonut.


Epäuskoni olikin siis käsinkosketeltavaa, kun seurasin tämän pienen luonnonihmeen kasvua. Siellä se vieläkin killuu makuuhuoneen ikkunalla. Minä en tiedä paprikan kasvattamisesta mitään muuta, kuin että vaikka kaikki näyttäisi olevan menetetty - älä luovuta! Runsaasti vaan vettä, hieman aikaa, muutama kannustava sana ja kyllä se taas siitä.
Kokoa ainokaisellani on tällä hetkellä nelisen senttiä, muut yksilöt jostain salaperäisestä syystä yksinkertaisesti tiputtivat kukkansa. Kasvejahan on siis kaikkiaan kuusi. Saa nähdä miten niille nyt käy, kun talvi koittaa ja valon määrä täällä napapiirillä vähenee tasaisesti päivä päivältä. Paprika ei ehkä ole kaunein mahdollinen huonekasvi, mutta kyllä siitä iloa on koko rahan edestä riittänyt.

Jättekiva omenapiirakka

Syksyllä kuuluu syödä omenoita. Tämä on fakta. Fakta on myös se, että kun pitäisi lukea tenttiin, sitä tekee kaikkensa, ettei tarvitsisi lukea tenttiin, kuten siivoaa lattiasta kattoon (parveke mukaan lukien) ja leipoo piirakkaa. Omenat olivat kyllä kauniita.


Koska aikaa ei siis olisi ollut käytettävissä oikeastaan lainkaan, piti reseptin olla helppo ja nopea. Onneksi on google, joka vastasi avunpyyntööni suoraan. Ohje löytyy siis täältä. Kiitoksia vaan sinne, piirakka pelasti iltani ja seuraavankin päivän ja oli muutenkin niin hyvä, että pääsee ehdottomasti vakkarilistalle.
Käytin maustamatonta jugurttia, jota nykyään on meillä lähes aina jääkaapissa ja noudatin reseptiä muutenkin suorastaan yllättävän tarkasti. Hämmästyin itsekin. Ainoastaan pinnalle ripoteltuja sokeria ja kanelia tuli varmasti annettuja määriä enemmän, koska en viitsinyt mitata. Olen sitä mieltä, että kun kerran herkuttelujen tielle lähdetään, niin nautitaan sitten kans eikä pihdata!
Seuraksi vielä kohtuuttoman suuri määrä vanhanajan vaniljakastiketta (pussista) ja tämä käy terapiasta!

Mango-passionkakku browniepohjalla

Tämän tarinan taustalla on puhdas mieliteko. Halusin jotain tuhdin suklaista yhdistettynä aina yhtä riemastuttaviin passionhedelmiin, jotka kaupan hedelmäosastolla kutsuivat minua hihitellen. Passion on nimittäin ehdottoman hauska hedelmä, yhtälailla ruma ja kurttuinen sekä raikkaan värikäs. Maukukin on jotenkin kupliva.
Hedelmä siis halkaistaan veitsellä ja sisus siemenineen kaavitaan kakun täytteeseen. Jos ei pidä "kivistä" täytteessä, voi sisuksen kaapia tiheään siivilään ja painella ja pusertaa hedelmälihan siitä läpi. Itse en viitsinyt nähdä sellaista vaivaa, koska minusta siemenet kuuluvat asiaan, mutta jos olisin viitsinyt, olisin ehkä ottanut muutaman hedelmän enemmän.


Pohjan bongasin Kinuskikissalta, joka on leivontablogimaailman tunnustettu yliopettajatar. Suora linkki ohjeeseen tässä. Pohja täytti vaatimukseni täydellisesti, se oli kostea, täyteläinen ja pehmeä ja muodosti loistavan yhdistelmän raikkaan täytteen kanssa. Kinuskikissan sivuilta löytyy selkeitä tutoriaaleja kuvineen lähes mihin tahansa leivonta-aiheeseen.
Pohja siis leivotaan irtoreunaisessa vuokassa ensin ja annetaan jäähtyä, minkä jälkeen valmistetaan mousse, joka hyydytetään samassa vuokassa kakun muotoon. Kostutin pohjaa appelsiinimehulla ennen täytteen kaatamista.


Mango-passionmousse
200g maustamatonta tuorejuustoa
4dl kuohukermaa
1/2dl tomusokeria
2dl mangososetta
6 passionhedelmää
5 liivatelehteä
1 sitruunan mehu

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma, lisää tuorejuusto ja tomusokeri. Sekoita joukkoon myös mangosose ja passionhedelmien sisus. Kuumenna sitruunamehu kattilassa kiehuvaksi ja sulata siihen vedestä puristellut liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteeseen ja sekoita huolellisesti.
Kaada täyte irtoreunavuokaan, browniepohjan päälle. Tasoita ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Käytin halkaisijaltaan 24cm:n vuokaa, mutta jos täytettä tulee liikaa (Muista jättää tilaa kiilteelle!), se on hyvää myös siltään jälkiruokakulhoihin hyydytettynä.

Kiilteeseen käytin mangososetta ja appelsiinimehua, jotka kuumensin kattilassa ja lisäsin kolme pehmitettyä liivatelehteä. Sosetta ja mehua laitoin mututuntumalla, kuten minulla ruuanlaitossa yleensäkin useimmiten on tapana. Kaadoin hieman jäähtyneen kiilteen varovasti täytteen päälle ennen sen hyydyttämistä, sillä olen malttamaton ja täyte oli melko paksua, mutta tässä kannattaa olla varovainen, jotta täytteen pinta pysyisi tasaisena.

Yllätys parvekkeella

Parvekkeen köynnösamppelista löytyi vielä muisto kesän väreistä, halloista huolimatta.